Perinteisesti vuosikymmenien ajan ultraviolettisäteilyyn perustuvaa UV-desinfiointia on pidetty ennen kaikkea taloudellisimpana ja laadukkaimpana tapana desinfioida juomavesiä ja elintarvikelaitosten prosessivesiä. Maailmalla jo pidempään ja Suomessakin viimeisten 10 – 15 vuoden aikana UV-desinfiointia on alettu hyödyntää myös uimavesien suojelussa sellaisissa kohteissa, joissa kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden purkuvedet saattavat osittain ajautua uimarannoille.
Aluehallintovirastojen tai kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten jätevedenpuhdistamoita koskeva ympäristölupa sisältää yhä useammin jätevesien hygieenisen puhdistusvelvoitteen, joka edellyttää ulosteperäisten mikro-organismien tehostettua poistoa jätevedestä. Ympäristölupa edellyttää lisäksi, että jäteveden hygienisointiin käytettävä menetelmä ei heikennä jäteveden kemiallista laatua. Erilaisista desinfiointitavoista UV-desinfioinnin käyttö jätevesien hygienisoinnissa on yleistymässä. Jätevesien UV-desinfioinnin on optimaalisissa olosuhteissa todettu poistavan yli 99 % jätevesien sisältämistä mikrobeista. UV-säteily vahingoittaa nukleiinihappoja, pääasiassa DNA:ta ja RNA:ta, jolloin solun jakaantuminen estyy. UV-desinfioinnissa mikrobi ei kuole vaan inaktivoituu. Inaktivoitunut, eli jakautumaan kykenemätön mikrobi, on yleensä myös infektiokyvytön.
UV-desinfioinnin käyttö on yksinkertaista, se on kustannustehokasta ja sen hiilijalanjälki on pieni, eikä sen käyttö aiheuta haitallisia sivutuotteita. Nämä kolme kriteeriä ovat UV-käsittelyn tärkeimmät syyt sen yleistymiseen jätevesien desinfioinnissa kemikaalikäsittelyn sijaan. Lisäksi viime vuosina muihin tekniikoihin yhdistettynä UV-käsittelyn on todettu voivan poistaa vedestä laajan valikoiman erilaisia lääkeaineita. UV-käsittelyä sovelletaan jo nyt maailmalla jätevesien lääkeaine- ja hormonijäämien poistamiseen jätevesistä osana ns. AOP (Advanced oxidation process) -menetelmää ja sen käyttö tulee yleistymään ja leviämään myös Suomeen tulevaisuudessa.
Toimiakseen optimaalisesti UV-desinfiointi vaatii jätevesien tehokkaan esikäsittelyn. Siksi jätevesien puhdistusprosessissa UV-desinfiointi on jäteveden puhdistuslaitoksen viimeinen vaihe ennen veden laskemista mereen, järveen tai jokeen. Tyypillisimmin jäteveden UV-laitteet sijoitetaan avonaisiin kanaviin. Nämä avoimet UV-järjestelmät sisältävät UV-moduulin, ns. lamppupankin, jossa UV-lamppuja suojaavat kvartsiputket ovat sijoitettu suoraan veteen pinnan alle, jolloin UV-valon välimatka mikrobiin on mahdollisimman lyhyt. Kanavat katetaan suojakansilla, jottei laitoksen työntekijät altistu UV-valolle. Pienemmissä laitoksissa voidaan käyttää myös puhtaiden vesien tapaan suljettua ja paineellista UV-reaktoria.
Kuten aina vesien desinfioinnissa, UV-lamppujen lukumäärä riippuu laitteen läpi kulkevasta vesimäärästä (max m3/h) ja veden UV-läpäisevyydestä (UV-transmittanssi, UVT). Desinfiointiin käytettävät UV-lamput ovat samanlaisia matalapaineisia UVC-lamppuja, joita käytetään myös juomaveden desinfiointiin. Niiden lähettämä aallonpituus 254 nm vaikuttaa mikrobien DNA:han ja RNA:han kuten edellä on mainittu. Jätevesien UV-laitteissa on syytä aina käyttää automaattista kvartsiputkien puhdistuslaitteistoa, joka vähentää oleellisesti laitteen manuaalista huoltoa.
Usein ympäristölupa edellyttää jätevesien desinfiointia ainoastaan uimakaudella välillä touko-syyskuu. Avokanaviin sijoitettavat UV-moduulit voidaan uimakauden ulkopuolella tarpeen mukaan nostaa pois vedestä, varastoida ja laskea uudelleen veteen keväällä uimakauden alkaessa.
