Kaivoveden laatuun vaikuttaa moni asia. Kaivovesi voi olla terveydelle haitallista vaikka se olisi täysin kirkas, hajuton ja mauton.
Kaivovesi voi olla väritöntä, mautonta ja hajutonta, mutta se voi silti sisältää terveydelle haitallisia aineita. Esimerkiksi fluoridi, arseeni, uraani ja radon eivät aiheuta veteen väri-, haju- tai makuhaittoja, mutta ovat terveydelle haitallisia aineita.
Arseeni on maaperässä luonnostaan esiintyvä terveydelle haitallinen raskasmetalli. Juomaveden suuri arseenipitoisuus voi aiheuttaa virtsarakonsyöpää sekä iho- ja keuhkosyöpää. Syöpäriski kasvaa, jos juomaveden arseenipitoisuus ylittää 150 µg/l. Arseenin raja-arvo on 10 µg/l.
Fluoridia liukenee veteen maa- ja kallioperästä. Fluoridipitoisuudet ovat yleensä korkeita rapakivialueilla. Liika fluoridi haurastuttaa luustoa ja aiheuttaa värjäytymiä hammaskiilteeseen. Fluoridin enimmäispitoisuus talousvedessä on 1,5 mg/l.
Radonia esiintyy usein syvissä porakaivoissa. Säteilyaltistuksen lisäksi vedestä ilmaan siirtyneiden radonkaasujen hengittämien ja radonpitoisen veden juominen lisää syöpäriskiä. Talousveden radonpitoisuuden raja-arvo on 1000 Bq/l. Hyvälaatuisen talousveden radonpitoisuus tulisi kuitenkin olla alle 150 Bq/l.
Uraania esiintyy yleensä yhdessä radonin kanssa. Säteilyturvakeskus on asettanut uraanin raja-arvoksi säteilyn perusteella 100 µg/l. kemiallisen vaikutuksen perusteella WHO on asettanut raja-arvoksi 15 µg/l. Uraanin kemiallinen vaikutus kohdistuu munuaisiin.
Näiden ”näkymättömien” haittojen lisäksi kaivoveden yleiset haitat ovat alhainen pH-luku, liian suuri rauta- ja mangaanipitoisuus, pintavesien mukana kaivoon pääsevä humus sekä korkea kalkkipitoisuus.
Suuri rauta- ja mangaanipitoisuus aiheuttaa pyykin ja astioiden värjääntymistä, pahaa makua etenkin ruoissa ja juomissa sekä edistää korroosiota. Rautapitoinen vesi näkyy usein ruskeana sakkana veden seistyä jonkin aikaa avonaisessa astiassa. Rautapitoinen vesi värjää myös kylpyhuonekalusteita ja pyykkiä. Raudan laatutavoite on vesilaitosten jakamalle vedelle enintään 200 µg/l ja yksityiskaivoille enintään 400 µg/l. Mangaanin laatutavoite on vesilaitosten jakamalle vedelle enintään 50 µg/l ja yksityiskaivoille enintään 100 µg/l.
Alhainen pH-luku (hapan vesi) aiheuttaa syöpymiä metalliputkistoon, venttileihin ja hanoihin. Putkistosta liuennut kupari aiheuttaa vihertävää väriä keraamisiin vesikalusteisiin. pH-luvun tulisi olla yli 7, että syöpymiltä vältyttäisiin.
Korkea kalkkipitoisuus, eli kova vesi tarkoittaa veteen liuennutta kalsiumia ja magnesiumia. Kova vesi aiheuttaa kalkkisaostumia ja tahroja saniteettikalusteisiin ja vesiteknisiin laitteisiin. Kova vesi muodostaa ns. kattilakiveä, joka vaurioittaa vesiteknisiä laitteita ja heikentää mm. lämmönvaihtimien toimintaa. Kova vesi tarvitsee pesuainetta enemmän kuin pehmeä vesi. Yleensä kalkkisaostumia alkaa näkyä vesikalusteissa, jos kovuus ylittää 5 °dH.
Humusta pääsee yleensä kaivoihin pintavesien mukana. Rengaskaivoissa se kertoo yleensä kaivon rakenteiden huonosta kunnosta ja vaurioituneesta tiivistyksestä. Porakaivoissa pintavesi saattaa päästä kaivoon kalliossa olevien halkeamien kautta pitkienkin matkojen päästä. Humus aiheuttaa veteen väriä, makua ja hajua. Usein humuksen aiheuttamat haitat näkyvät runsaiden sateiden aikaan tai keväällä kun lumet sulavat. Humuksen enimmäispitoisuus CODMn 5 mg/l, KMnO4-luku 20 mg/l
Nyt on hyvä aika teettää kaivovedestä laaja vesianalyysi ja varmistaa veden käyttökelpoisuus ja terveellisyys.
Kaikkiin näihin ongelmiin ja moniin muihin, löytyy ratkaisu FILTERIT tuotevalikoimasta.
